Isä, Poika ja Kuva -valokuvanäyttely Emil Aaltosen museossa 31.10.2026-31.1.2027.
Caj Bremer (s. 1929)
Caj Bremerin laajan valokuva-aineiston sisältä voi karkeasti erottaa kolme rinnakkaista linjaa. Niistä ylivoimaisesti laajin on hänen journalistinen työnsä. Se on syntynyt selkeistä toimeksiannoista – yleensä lehden, mutta toisinaan myös Bremerin omasta. Vaikuttavien, yksittäisten uutiskuvien lisäksi siinä korostuvat laajat, kertovat reportaasit.
Muut kaksi linjaa ovat kumpikin niukempia, mutta Bremerin kuvaajapersoonallisuuden kannalta olennaista: ensinnäkin yksityiseen käyttöön tuotetut perhekuvat suvun piiristä, toiseksi valo- ja luontotutkielmia.
Löydettyään oman kuvakielensä Caj Bremer työsti lukemattomia reportaaseja, joiden laatu kestäisi julkaisemisen lehdissä myös vuosikymmeniä myöhemmin. Hänen kuvastonsa kytkeytyy kiinteästi samaan aikaan voimakkaana erityisesti Ranskassa vaikuttaneeseen humanistisen valokuvauksen traditioon.
Bremerillä on tarkka ja oivaltava katse. Nopeasti vaihtuvissa olosuhteissa hänen kykynsä hallita kompositio ja valo toimii pettämättömästi. Hän kykenee pelkistämään olennaisen näennäisen yksinkertaiseksi kuvaksi, jota lempeä huumori usein sävyttää. Mitä enemmän tällaista kuvaa katsoo, sitä enemmän se paljastaa ja sitä tiiviimmin ”pinnan takainen” vetää katsojaa puoleensa.
Vuosikymmenten mittaan Bremer teki huomattavan osan työsään kuvausmatkoilla eri puolilla maailmaa. Ulkomailla syntyneistä kuvakertomuksista voi selkeimmin havaita jälkiä humanistisille valokuvaajille tyypillisestä työskentelytavasta, vaeltelusta. Bremer kuljeskeli ihmisten joukossa ja etsiytyi sinne, missä tapahtui. Hän rakasti satamien aamuja, jolloin kalastajat palasivat rantaan saaliineen, ja jatkoi kävelyretkiään läpi kuumuudesta nuokkuvien iltapäivien. Bremer tarkkaili valoja ja varjoja ja kuvasi tunnelmia. Niistä syntyi ehjiä ja puhtaita sarjoja, jotka pyrkivät irti ajan ja paikan sidonnaisuuksista.
Lähde: Riitta Raatikainen: Caj Bremer, Valokuvaaja. 2010.
Stefan Bremer (s. 1953)
Stefan Bremer on Caj Bremerin poika, joka seurasi isänsä jalanjälkiä ammatinvalinnassa.
Aloitettuaan 17 -vuotiaana lehtikuvaajaoppilaana Hbl Pressfoton kuvatoimistossa 1971 huomasi että pitää opiskella ammattia, jotta ei jäisi polkemaan paikalle. Kolmen vuoden lehtikuvaus vaihtui opiskeluun Taideteollisessa korkeakoulussa. Opettajina toimi mm Pentti Sammallahti, Arno Rafael Minkkinen ja Ismo Kajander. Valokuvaus avautui moneen suuntaan näinä vuosina ja sana Taide ei enää ollut kirosana valokuvauksen suhteen vaan oli itsestäänselvä osa luovuudesta. Stefan Bremerin lopputyö Taikista oli Helsinki by Night kokonaisuus, joka silti paisui 10 vuoden projektiksi 1977 – 1987.
Helsinki by Night on valokuvaaja Stefan Bremerin vahvasti henkilökohtainen näkemys öisestä Helsingistä. Stefan kulki 70-luvun lopulta alkaen eri puolilla kaupungin keskustaa etsien sopivia kuvauskohteita. Mitään tarkkaa ennakkosuunnitelmaa ei ollut, vaan kuvauskohteet valikoituivat usein hetkessä. Isolla palkkikameralla kuvattiin yön hiljaisia maisemia, mutta pienikokoinen Olympus tai Leica otettiin käyttöön ihmisiä ja tapahtumia tallennettaessa.
Vähitellen Stefanista kehkeytyi helsinkiläisen nuorison ja nuorisokulttuurin, alakulttuurien ja musiikkiskenen kuvaaja. Ensimmäinen askel tähän suuntaan oli nuorten kuvaaminen rautatieaseman eli steissin ympäristössä. Vaeltaessaan öisen kaupungin kaduilla hän pani merkille, että steissi veti puoleensa yhä enemmän ja enemmän nuorisoa. Erityisesti paikalla oli 50-luvun amerikkalaista kulttuuria ja musiikkia ihannoivia diinareita.
Stefanin piti löytää tapa, jolla hän pääsisi lähellä kuvattavia nuoria. Kuvaaminen piti tehdä avoimesti ja lupa kysyen. Joskus ei ehtinyt, kun tapahtumat tulivat eteen yllättäen. Silloin oli riski, että sai joukon vihaisia nuoria kimppuunsa. ”Muutama kerta tuli kuonoon ja sen jälkeen uskalluksen rakentaminen uudelleen aloittamiseksi vei aikaa. Yleensä mä tulin hyvin toimeen eri nuorisoryhmien kanssa.
Helsinki by Night näyttely oli esillä Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa lokakuu 2025 – elokuu 2026. Näyttely oli uskomaton 88700 kävijän yleisömenestys.
Näyttelyssä on esillä yöllisten kuvien lisäksi tuoreita teoksia sarjoista, joissa Stefan Bremer pohtii valokuvauksen ominaisuuksia koskien ajan pysähdyttämistä sekä mittakaavallisia keinoja aiheiden lähestymiseen. Bremer menetti hiljattain toisen silmänsä sairauden takia ja on lähestynyt abstrakteimmissa kuvissaan näön menetyksen ongelmia.
Bremer on kuvissaan myös vapaasti kommentoinut maailman pimeimpiä puolia kuten moraali kysymyksiä, eettisiä valintoja. Valokuva on taipuisa media, joka muokkautuu moneen suuntaan. Yksi valokuvan tärkeimmistä ominaisuuksista on ollut, että katselija uskoo näkemäänsä. Tämä ei ole enää itsestäänselvyys, kun ollaan astuttu sisään Ai aikaan.
