Näyttely avoinna Emil Aaltosen museossa 1.11.2025–1.2.2026.
JOUKO LEHTOLA (1963-2010) dokumentoi 2000-luvulla yhteiskunnan reuna-alueilla liikkuvia ihmisiä ja toi heidät varjoista meidän kaikkien tietoisuuteen. Hän kuvasi ihmisiä, joita häpeä estää tuomasta kärsimystään esiin. Toisaalta myös me olemme taipuvaisia peittämään silmämme muiden tuskalta. Näyttelyssä on esillä mm. O.D. Helsinki -sarja, johon Lehtola on kuvannut paikkoja, joissa nuori on kuollut huumeisiin.
”OD Helsinki” sarja syntyi yhteistyössä poliisin kanssa, joka oli luovuttanut Joukolle tietoja julkisilla paikoilla tapahtuneista kuolemista. Jouko oli nähnyt kovien huumeiden saapumisen Helsinkiin kuvatessaan toista nuorisosarjaansa ”Stadin nuoret”. Poissa olivat humalassa toikkaroivat hauskanpitäjät, kuten myös känniörveltäjät, ja tilalla olivat pysähtynyt tyhjä katse ja laajentuneet tai supistuneet silmien mustuaiset.
Heroiinikuolemat yleistyivät nuorten keskuudessa ja pahoinvointi kasvoi. Jouko näki ja koki tilanteen myös läheltä perhepiirissä eikä voinut enää sulkea ongelmalta silmiään. Hän päätti dokumentoida käynnissä olevaa yhteiskunnan murrosta kuvaamalla kuolinpaikkoja, ”epäpaikkoja” kuten hän itse totesi, ja jatkoi myös yhteistyötä poliisin kanssa kuvaten perheväkivallassa käytettyjä aseita poliisin arkistossa.
”OD Helsinki” sarja liittyi laajempaan kokonaisuuteen, jolle Jouko antoi yläotsakkeen FINNISH VIEW. Sarjaan kuuluivat myös mm. ”Crashed Cars” sarja, kuvat onnettomuusautoista, ”Dogs” sarja, joka kuvasi hänen omaa padottua (kuonokopat) ja suoraa (haukkuva koira) raivoaan sekä ”Anonymous”, kuvia kasvonsa huppuun peittäneistä ihmisistä.
Näiden lisäksi saman otsakkeen alla kulkevat pidätyssellien seiniin piirretyt tai ripustetut kuvat, reiät heroiininkäyttäjien vaatteissa tai rankan elämän jälkeensä jättämät arvet, mutta toisaalta myös maisemakuvat ”Landscapes”, jotka hieman kevensivät raskasta tunnelmaa.
Samaan FINNISH VIEW sarjaan kuului myös edellä kuvattu ”Blades” sarja sekä ”Blue and White I-VIII” kuvasarja, jossa Jouko kuvasi taloja asuntomessuilla. Nämä hyytävän karut kuvat veitsistä hän ripusti asuntomessuilla kuvaamiensa unelmatalojen (”Volvo vain puuttuu pihasta” Jouko nauroi talokuvia esitellessään) rinnalle kertomaan tarinaa suomalaisen unelman kääntöpuolesta.
Yllä kuvatun kokonaisuuden Jouko esitteli Taidehallissa esillä olleessa yksityisnäyttelyssä vuonna 2004.
Näyttelyn yhteydessä nähdään myös non stop -esityksenä Valossa Jouko Lehtola dokumenttielokuva. Elokuvan on ohjannut Riitta Rask.
Yhteistyössä Jouko Lehtolan Säätiö
Valossa Jouko Lehtola dokumenttielokuva Emil Aaltosen museossa 1.11.2025–1.2.2026
”Vain taide on ikuista. Kaikki muu katoaa”
Jouko LehtolaElokuvan ohjaaja Riitta Rask kertoo: ”Kun ystäväni ja opiskelutoverini valokuvaaja Jouko Lehtola sai 45-vuotiaana kuulla sairastavansa vaikeaa syöpäsairautta ja kuljettuani hänen sairautensa matkassa pitkän tovin, rohkaistuin kysymään, voisinko tehdä hänestä dokumenttielokuvan. Sain luvan ja niin ryhdyin töihin tietämättä mihin kaikki johtaa, loppuuko aika jossain vaiheessa vai tulisiko tapahtumiin positiivinen käänne.”
Dokumenttielokuva VALOSSA JOUKO LEHTOLA luotaa syvälle Jouko Lehtolan sisäiseen maailmaan hänen yksityisten päiväkirjojensa kautta. Niissä Lehtola pohti avoimesti lapsettomuuttaan, ikääntymistään, taidetta, vaikeaa sairauttaan sekä kuoleman kohtaamista. Lehtola oli taiteilija, joka valokuvan kautta tallensi aikansa nuorisokulttuurin valo- ja varjopuolia sekä otti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Hän niitti mainetta myös lehti- ja rock-kuvaajana, eikä kaihtanut yritysten mainoskuvauksiakaan. Hänen elämänsä päättyi 47-vuotiaana.
”Dokumentin katsoja tuntee viisauden hipaisun, kuin lukisi Dostojevskin Idioottia.” Simopekka Virkkula Aamulehti
Käsikirjoitus ja ohjaus Riitta Riihonen (nyk. Rask)
Tuottaja Långfilm Productions / Mats Långbacka
Kuvaaja Jan Nyman
Leikkaaja Tuomo Leino
Musiikki Jiri Kuronen
Kesto 27 minuuttia
Dokumenttielokuva on aiemmin esitetty mm. Ylellä ja Kiasmassa.
Yhteistyössä Jouko Lehtolan Säätiö
