Emil Aaltonen (vuoteen 1890 Widell) syntyi Sääksmäen pitäjän Metsäkansassa 29.8.1869 talollisen poikana. Isä menetti kuitenkin tilansa katovuosien vaikeuksissa ja siirtyi työmieheksi Toijalan ratatyömaalle. Hän kuoli melko nuorena ja perheen seitsemän lasta jäi äidin huollettaviksi.
Emil, jonka tiedetään haaveilleen sepän ammatista, pantiin kuitenkin hentoutensa vuoksi suutarin oppiin 13-vuotiaana. Ajan tavan mukaan kulki sääksmäkeläinen suutarimestari Sohlman oppipoikansa kanssa talosta taloon mukanaan vain tarpeellisimmat työvälineet, lestit, veitsi, naskali, hohtimet ja vasara, puunaulat ja pikilangat. Mestarin maksama oppipojan palkka oli housut, paita ja saapaspari vuodessa. Kolmivuotisen oppiajan jälkeen Emil Aaltonen siirtyi vielä kahdeksi vuodeksi Hattulan Nihattulaan suutarimestari Grönlundin verstaaseen, missä hän oppi myös hienompien jalkineiden valmistamista ja korjaamista.
Emil Aaltonen oli 19-vuotias suutarimestari, kun hän aloitti itsenäisenä yrittäjänä ensin yksin, pian pikkuveli oppipoikanaan vuokratiloissa Nihattulassa. Aluksi talvet kierrettiin vielä vanhaan tapaan talosta taloon. Verstaallakin työt tehtiin käsin apuna yksi ompelukone. Lisäoppia Aaltonen sai läheisen Parolan leirialueen venäläisten upseerien tavallista vaativammista tilauksista. Joskus nuoren mestarin korjattavaksi tuotiin ulkolaisia tehdasvalmisteisia kenkiä. Toisin kuin jotkut mestarit, jotka esittivät ammattikunnalle kieltäytymistä tehdaskenkien korjaamisesta, Aaltonen osti kenkäparin asiakkaalta, purki sen ja tutki huolellisesti sen valmistusmenetelmiä.
Aaltonen hankki suuremmat työtilat Hattulan Linnamäeltä. Ompelukoneiden määrä nousi kymmeneen ja työntekijöitäkin oli parhaimmillaan 15. Tuotteilla oli hyvä menekki niin Helsingissä kuin Hämeenlinnassa, missä Aaltonen avasi kaksi omaa myymälää.
Emil Aaltonen avioitui vuonna l896 Olga Malisen kanssa. Vaimon aloitteesta tuotevalikoimaa laajennettiin nahan jätepaloista valmistetuilla tupakkakukkaroilla ja rukkasilla sekä öljytakeilla.
